Kaikki oli siis alkanu luistaa Niallin kanssa: vihdoinki. Sinä iltana sen asunnolla me oltiin päätetty alkaa seurustelemaan. Mulla oli pitkä kesä aikaa oppia tuntemaan se paremmin ja tehä kaikkea kivaa yhdesssä. Kaikki oli kuitenki avoinna ja meillä oli vielä mahollisuus täydelliseen rakkuden kesään. Siis jos Niall vaan halus niin...
Mä kerroin kaiken Sabinalle ja se oli innoissaan mun puolesta. Mä pystyin luottamaan siihen, et mun kämppis toivo aina mulle parasta. Se miten mun ja Niallin suhde tulis jatkumaan oli kuitenki vielä iso kysymysmerkki, joka oli kuitenki selvitettävissä. Yhdessä vietetty aika tulis vielä muovaamaan meitä lähemmäs toisiamme.
Tällä hetkellä musta tuntu vahvasti, että me voitas olla Niallin kanssa hyvinki sopivat toisillemme. Me kumpki oltiin samanlaisia siinä, mitä tuli rakkauteen. Me kumpiki annettiin tunteiden viedä ja jahdattiin rakkautta löytämättä sitä todella vasta ennen toistemme tapaamista. Mä en olis koskaan aiemmin uskonu Niallinki olevan samanlainen romantikko ku mä.
Mä näin mun sielunsilmin kaiken sen, mitä me voitas vielä olla ja mitä kaikkea me voitas tehä yhessä. Se oli vaan meistä ja meidän suhteen lujuudesta kiinni. Omalla kohallani mä ainaki näin tän oikeasti voivan toimia pitemmällekki, ku vaan kesän ja mä toivoin Niallinki ajattelevan niin. Mä en halunnu pelkää kesäsuhdetta: mä halusin paljon enemmän. Jotain kestävämpää.
Nyt mä olin kuitenki onnellinen pitkästä aikaa ja olin valmis todella panostamaan tähän. Mä toivoin vaan, että Niallki oli yhtä täysillä mukana... Siitä mulla ei kuitenkaan ollu todellista pelkoa, koska viime kerralla Niall oli se, joka halus mun jäävän ja oli ihanan romanttinen suudellessaan mua. Heti sitä ajatellessa mä sain mun kehoon sen saman kihelmöivän tunteen, ku sillon...
Just sillon ku olin jääny kellumaan tuohon sanoinkuvailemattomaan tunteeseen mun puhelin alko piipata: viesti.
"Hei kulta! Huomenna tivoli tulee kaupunkiin. Tekeekö mieli hattaraa? ;) -N"
Mä hymyilin Niallin viestille. Se sitte ties miten pyytää tyttöä ulos treffeille.
"Sun kanssa kyllä voiski tehä mieli. ;) Kello 14.00 sisäänkäynnillä? -J" mä vastasin.
"Sovittu! Nähään sillon! ;) -N" Niall vastas.
"En malta oottaa ;) -J" mä vastasin.
Mä olin siis menossa tivoliin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. En voinu olla kuvittelematta Niallia pitämässä mua kädestä pelottavissa vuoristoradoissa, tai syömässä hattaraa hitaasti... Kaikista hulluimmalta tuntu, et se oli nyt mun poikaystävä, jonka kanssa mä olin menossa ihan oikeille treffeille ensimmäistä kertaa. Mun mahassa leijaili perhosia.
Siitä oli jo liian kauan aikaa, ku olin viimeks ollu ensitreffeillä jonku kanssa. Lisäks se fakta, että mun deitti oli Niall teki tästä vielä kymmenen kertaa pelottavampaa, mutta kuitenki hyvällä tavalla kutkuttavaa. Mulla ei ollu mitään menetettävää nyt ku olin kerta saanu Niallin mun poikaystäväksi. Eihän? Mun oli vaan oltava luonnollinen, mikä oli kyllä helpommin sanottu ku tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti