Suudelma kesti kauan ja me kummatki selvästi nautittiin siitä täysillä viimeiseen asti. Sen loputtua mä näin auringonlaskevan Louisin takana ja sen hymyileville kasvoille paistoi aurinko. Se oli yksi niistä hetkistä, joita en tulis koskaan unohtamaan: en koskaan. Tämä enkelikasvoinen poika oli suudellu mua pitkään ja kiihkeästi.
Hetken aikaa me taas vaan oltiin siinä, toistemme vieressä kunnes meidän oli väistämättä palattava takasin siihen, mihin me jäätiin ennen Louisin spontaania hellyyden osoitusta. Mun oli avattava suuni ja kerrottava toinen puoli mun ajatuksista viime päivinä.
"Just sen takia mua sattuki niin paljon nähä sut toiset tytön kanssa, joka ei selvästikkään ollu sun sisko." mä sanoin.
Louis katto mua hetken, kunnes kerto kaiken.
"Mä tiedän, että mä tein väärin flirttaillessani sun kanssa, vaikka mulla oli tyttöystävä, mutta nyt asia on toisin. Mä jätin sen tänään." Louis sano.
Hetken ajan mä tunsin suurta myötätuntoa Louisia kohtaan. Vaikka rakkaus oliki ehkä sammunu ja ite jättääki toisen ni se voi olla silti vaikeaa.
"Mutta älä huoli siitä. Me ollaan alettu ajautua toisistamme erilleen jo kauan aikaa ja se tuntu parhaalta ratkasulta kummanki kannalta." Louis sano.
Taaskaan mä en tienny mitä sanoa. Kai mun pitäs olla ilonen, että Louis ei oo enää suhteessa, jossa se on onneton.
"Silti on harmi, että asiat ei toiminu teidän välillä." mä sanoin osottaen myötätuntoa.
Kumpikin oli taas hiljaa. Mitä muuta voi oikein sanoa jollekki, joka on just eronnu tyttöystävästään?
"Heather, mä jätin jotta mä voisin olla sun kanssa. Vaikka mua pelotti, että sä et haluais olla mun kanssa ni mä otin silti sen riskin." Louis sano.
Mä jäin vaan tuijottamaan Louisia. Se kerto rehellisesti sen tuntemuksista niin ku mäki olin tehny. Se siis halus olla mun kanssa ihan oikeasti.
"Louis, mäki haluan olla sun kanssa. Ei enää mitään jää prinsessa esitystä." mä sanoin.
Me suudeltiin toisen kerran. Mä olin nyt Louisin tyttöystävä ja se tuntu paremmalta ku mikään koskaan aikasemmin oli tuntunu. Tää ihana poika oli nyt mun oma: vihdoin ja viimein. Louis laitto sen kädet taas mun lanteille ja me jäätiin katsomaan hetkeksi ihan hiljaa aurinkoa, joka laski vetten taa. Ei ollu paikkaa, jossa mä olisin mielummin ollu.
"Mitä sä haluat tehä seuraavaksi?" Louis kysy lopulta.
"Muuta ku olla tässä? Mennä kotiin nukkumaan." mä sanoin nojaten Louisin olkapäähän melkein torkahtaen.
"Alkaa olla jo aika myöhä, joten muaki varmaan kaivataan." Louis sano.
Me noustiin laiturilta hitaasti ylös ja lähettiin kävelemään kohti polkua, jota pitkin me oltiin tänne tultu. Me käveltiin koko matka käsikädessä, auringonlaskun yhä loistaessa selkäpuolelta.
"Louis." mä sanoin kysyvästi.
"Mitä?" Louis vastas.
"Mä haluan oppia tuntemaan sut paremmin nyt ku me kerta ollaan yhessä." mä sanoin.
"No saamas pitää. Tässä sulle Louis Tomlinsonin elämänkerta hänen itsensä kertomana!" Louis sano leikkisästi ja alko kertomaan kaikki ne asiat, joista se piti.
Louis piti muun muassa porkkanoista, se tykkää käyttää raitoja vaatteissa (kuten nytkin) ja se ei melkein koskaan käytä sukkia. Ne oli just sellasia asoita, joita mä halusinki tietää: se oli tavallaan niin ku tyttöystävän tehtävä.
"Entäs sä? Sullaki on varmasti asoita, joita poikaystävän tulis tietää." Louis sano leikkisästi.
"Ehkä..." mä sanoin salaperäisesti.
Mä katoin Louisia virne naamalla.
"Mutta sun täytyy otta mut kiinni ensin!" mä huusin leikkisästi, irrotin mun käden Louisin kädestä ja lähin juoksemaan pitkin metsäpolkua.
"Ootas ku saan sut kiinni!" Louis huus mun perään kiusotellen.
Louis sai mut aika pian kiinni ja otti mut syleilyynsä. Mulla oli niin hyvä ja turvallinen olo Louisin kanssa sillä hetkellä. Vaan taivas oli rajana siinä, mihin me yhessä vielä pystyttäs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti