"Sä oot paras kämmis joka mulla on koskaan ollu. Kiitti kaikista näistä vuosista!" Sabina sano ja halas mua.
Tuntu äärimmäisen haikeelta jättää Sabina asumaan tänne yksin mun lähettyä.
"Mä jään kaippaamaan sua." Sabina sano melkeen itkien.
"Mäki sua." mä vastasin yhtä herkistyneenä.
"Mä en tuu koskaan löytämään yhtää coolia kämmistä ku sä olit." Sabina sano samalla naurahtaen.
Meillä oli kertyny paljon hyviä muistoja yhessä tässä asunnossa. Mä en voinu muuta ku herkistyä aatellessani kaikkea sitä. Nyt mun oli kuitenki aika muuttaa yhteen Niallin kanssa ja olla onnellinen. Sabina oli kuitenki mun paras ystävä, jonka kanssa mä tulisin varmasti vielä pitämään yhteyttä eri osotteista huolimatta.
Mä olin jokatapauksessa valmis uusiin haasteisiin, vaikka se tarkottaski tän kämpän jättämistä taakse...
"Menehän nyt ennen ku menee ihan vetistelyksi." Sabina sano lopulta hymyillen työntäen mut ulos ovesta.
"Nähään ja pidetään yhteyttä!" mä huusin ovelta.
"Tottakai!" Sabina huus takasin.
Mä kävelin reippain askelin portaita alas ja näin pihalla Niallin jo oottavan mua.
"Ethän oo joutunu oottamaan kauan?" mä kysyin.
"En mä." Niall vastas naurahtaen.
Mä kiipesin matkustajan paikalle toiselta puolelta autoa ja laitoin turvavyän kiinni.
"Mä tiesin, että te muijat jäisitte vetistelemään vielä, joten en pitäny kiirettä." Niall sano kiusotellen.
Mä tönäsin Niallia leikkimielisesti. Mä tiesin sen kyllä ymmärtävän, et mä jäin kaipaamaan Sabinaa ja meidän vanhaa asuntoa. Niall myös tiesi, et tää oli ensimmäinen kerta ku asuin yhessä miehen kanssa ja se jännitti mua. Kuitenki mä uskoin meidän yhteiselon onnistuvan pitemmänpäälle hyvin, kuhan vaan löydetään yhteinen toimintatapa.
Matka Niallin luo ei ollu sinänsä pitkä, mut monet ajatukset tulvi mun mieleen sillä välillä. Oli niin hassua, mitä vaan se ilta oli saanu aikaan. Siitä kaikki oli saanu alkunsa. Mä uskon nyt, et se oli kohtaloa, että Niall sattu just olemaan työvuorossa just sinä iltana ja et me satuttiinn just siihen baariin. Kaikenlisäks mä lopulta sain sieltä sen, mitä olin lähtenykki hakemaan.
Lopulta me saavuttiin Niallin talolle, jonka ympäristä oli yhtä kauns, ku olin muistanukki. Mä en voinu uskoa, et nyt tää oli munki asuinpaikka. Kaikki oli vaan tapahtunu niin nopeesti, mut en mä ikinä ollukkaan jahakailun perään. Me kannettiin Niallin kanssa kuistille mun tavarat ja jäätiin painamaan mieleen tää unohtumaton hetki.
Mä otin pihalla Niallia kaulasta kiinni ja me suudeltiin. Mun mielessä pyöri koko meiän tarina alkaen siitä illasta Diamondissa ja päättyen tähän hetkeen. Lopulta mä avasin silmäni pitkän suudelman jälkeen ja näin Niallin hymyilevän mulle valloittavammin kuin koskaan ennen. Siinä se oli: Niall Horan, mun avomies.
"Ooks sä valmis?" Niall kysy ilosena.
Mä hymyilin leveästi vastaukseksi. Niall otti mut syliinsä ja kanto mut sisään kynnyksen yli hääyö tyylillä. En voinu muuta ku kikattaa ilosta. Mä olin ikionnellinen. Mä näin tässä asnunnossa mun ja Niallin yhteisen tulevaisuuden ja kaiken mitä meistä vois vielä tulla.
"Tervetuloa kotiin kulta." Niall kuiskas mun korvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti