Princess Ice ~Osa 5~

Heatherin ajatuksia...

Louis oli idiootti. Piste. Se vaikutti mun näkökulmasta just sellaselta pojalta, josta kannatti pysyä mahollisimman kaukana. Kiltti ulkokuori hämäs täydellisesti ja sisältä se poika oli läpimätä. Se ei välittäny särkyneistä sydämistä: ne oli jo sille arkipäivää. Kaikesta tästä huolimatta mulla oli kuitenki halu selvittää tää kunnolla sen kanssa.

Mä tiedän, etten sais miettiä ees tällästa, mut kuitenkaan en voi ittelleni yksinkertasesti mitään. Mitä jos se jollain ihmeenkaupalla oliski kiinnostunu musta, vaikka sillä oliki tyttöystävä? Sen tytön näkemisen jälkeen mulle tuli yks mun tavallisista tilanteista, joissa mä aina aattelen toisen olevan mua itteäni kauniimpi...

Suoraa mä en kuitenkaan vois mitään kysyä: mä en halunnu epätoivosesti vaatia siltä selitystä tälle. Mä en halunnu antaa sille sitä iloa, jos se onki täys player, eikä välitäkkään mun tunteista. Jotain mun oli kyllä tehtävä, mutta mä tunsin olevani umpikujassa... Mun oli toimittava sillä tavalla, että Louis ei saa tietää mun kiinnostuksesta.

Mun oli kans otettava huomioon se, että jos mä oon yksinkertasesti tulkinnu Louisin singnaalit ihan väärin ja se onki halunnu olla pelästään vaan ystävällinen mulle: ihan kaverina. Mä olisin kyllä ilonen ihan siitäki, mutta joka tapauksessa mä en voinu kiistää mun orastavia tunteita sitä kohtaan... Mä en voinu nille mitään, vaikka mä tiesin varsin hyvin, että mäen sais olla kiinnostunu siitä.

Vaikka mä halusin tällä hetkellä kuollakseni puhua sille kaikesta ja kertoo kaiken mun oli kuitenki vähintäänki ootettava hetki. Mä en tietenkään voinu mun tän päiväsen tiuskimisen jälkeen heti pyytää sitä juttelemaan, tai se pitäs mua vähintäänki tärähtäneenä. Mun pitäs ka vaan oottaa sitä, että se haluais puhua mulle, jos niin etes käy...

Louisin ajatuksia...

Mä olin yks sika. Mulla oli tyttöystävä, jonka kanssa mä vielä olin onnellinen. Ainaki viime päiviin asti. Sihen asti kunnes mä törmäsin tyttöön, joka oisyhtä hyvin voinu olla enkeli: niin kaunis, herkkä ja siro. Mä koin välitöntä vetovoimaa tähän tyttöön, joka oli tullu mun elämään täysin odottamattomasti. Mun oli saatava oppia tuntemaan se paremmin.

Aivan huomaamattomasti mä aloin osottaa kiinnostusta tätä tyttöä kohtaan, vaikka mä olinki varattu. Alusta asti mulla oli huono omatunto siitä, mutta silti mä hakeuduin sen tytön lähelle. Aika kulu päiviä ja mä huomasin pikku hiljaa olevani entistä kiinnostuneenmpi. Lopulta mä huomasin ajattelevani Heatheriä koko ajan.

Mä olin enemmän ku mieltyny Heatheriin ja mä tiesin sen olevan väärin. Mullahan oli jo tyttöystävä, mutta Heather sai mut unohtamaan sen tosi asian. Tää ei kuitenkaan tarkota sitä, että mä olisin rakastunu vaan Heatheriin: mä olin rakastunu kumpaanki. Se tässä oliki mun ongelma, enkä mä tienn, mikä olis mulle prasta.

Lähes poikkeuksetta poikia, jotka osottaa kiinnostusta useammalle tytölle pidetään playereinä, mutta mä en ollu todellakaan sellanen. Mä olin todellisuudessa vaan poika, joka oli onnettomasti rakastunu toiseen, vaikka sattuki jo seurustelemaan mahtavan tytön kanssa. Mä vaan ootin, että mä voisin kertoa Heatherille sen ja paljon muuta itestäni.

Mun oli ennenmmin tai myöhemmin saatava puhua Heatherin kanssa kaikesta ja kerrottava siitä, mitä mä tunnen. Mun oli kerrottava sille, että mä saatoin todella olla rakastumassa siihen.