Me päästiin siis viimein meidän huoneeseen ja näkymä oli just sellanen, mitä olin kuvitellu: hienoja design huonekaluja, valtava, pehmeä sänky makuuhuoneessa ja kaiken kruunasi näkymä parvekkeelta. Venetsia illalla oli varmasti kauneinta, mitä oli koskaan nähny. Hetkeks mä suljin silmät parvekkeella ja vain nautin tunteesta.
Mä kuulin Zaynin kävelevän hiljaa mun taakse ja tunsin selvästi sen, kun se hitaasti toi ketensä mun ympäri.
"Vain sinä ja minä." Zayn kuiskas mun korvaan.
Miten mä olinkaan päätyny tähän: venetsiaan miehen kanssa, joka rakasti mua. Mitä hyvää mä olin tehny ansaitakseni tän kaiken? Kai mä olin tehny jotain oikein. Mä avasin mun silmät ja katsoin taas kaukaisuuteen, jossa näin kanootin kulkevan pelkän lampun valossa.
"Vain sinä ja minä." mä sanoin.
Oli jo suhteellisen myöhä, mutta meillä ei ollut kiirettä mihinkään. Nukkua me kyllä ehdittiin. Mä halusin jo ottaa mahdollisimman paljon tästä kaikesta jo sisään.
"Mitä tehdään huomenna?" Zayn kysy hymyillen.
Mä mietin hetken, että mitä mä vastaisin, mutta oli yks asia, jonka mä halusin ehdottomasti kokea täällä ollessa.
"Mä haluan mennä kanootti ajelulle." mä vastasin.
"No saamasi pitää. Mä varaan meille sen jo aamulla, että päästää illalla sen lisäks ehkä vielä syömään johonki hyvään paikkaan." Zayn sano.
Se kuulosti täydelliseltä. Zayn sai päivällä pelleillä poikien kanssa mielinmäärin, mutta ilta oli selvästikki jo varattu mulle.
"Mennään nukkumaan. Mua väsyttää." mä sanoin hetken kuluttua, kun mä tajusin olevani unen tarpeessa.
"Toki. Pitäähän prinsessan saada kauneus unensa." Zayn sano hymyillen.
Oli kiva kuulla, että joku näki mut "prinsessana". Etenki Zayn, joka on pysyny mun kanssa läpi kaiken ja huolimatta mun piirteitä, jotka olis helposti voinu karkottaa sen jo ajat sitten.
"Hyvää yötä." Zayn sano suudellen mua otsalle ja sitten muiskauttaen pienen suukon huulille.
"Hyvää yötä." mä sanoin hymyillen.
Mä rakastin Zaynin vieressä nukkumista. Mä tunsin oloni niin turvalliseksi ja lämpimäksi, kun Zayn tuli ihan mun kylkeen kiinni. Se oli välillä ihan ku nallekarhu, mutta paljon isompi, lämpimämpi ja miellyttävämpi. Sitä tunnetta mä en saanu kenenkään muun seurassa. Myös herääminen Zaynin viereltä oli jotain korvaamatonta korvaamaton.
Mun olo tuntu aina orvolta yksin nukkuessa aina kun Zayn oli jostain syystä poissa. Mä en saanu sillon monestikkaan unta, mutta nyt mä nukahdin suoraa päätä. Aamu sarasti kauniina ja mä tiesi, että edessä oli hyvä päivä.
"Huomenta kaunis." Zayn sano hymyillen, kun oli huomannu mun heränneen.
Zaynin hymyilevät kasvot näkyivät makuhuoneen ovelta. Ei myöskään ollu hankalaa arvata, että kuka oli jättäny ruusun mun viereen sängylle.
"Huomenta. Mitä sä teet jo hereillä?" mä kysyin, haistellen saamaani kaunista, tulipunaista ruusua.
"En mä ny halua tuhlata hetkeäkään reisussa. Tääll on niin paljonähtävääki vielä." Zayn seliti iloisena.
Zayn oli oikeassa. Meidän tuli käytää jokainen hetki hyväksemme täällä ennen arkeen palaamista.
"Mä tein jo aamiaistakin. Tuu maistamaan." Zayn kerto, edelleen se sama vastustamaton hymy kasvoillaan, jota mä rakastin.
"Mä tuun ihan pian." mä vastasin naurahtaen.
Mä jäin vielä hetkeksi makaamaan sänkyyn Zaynin mentyä takaisin keittiöön, enkä voinu olla muuta ku hymyilemättä. Kaikesta huolimatta palaset oli loksahtaneet paikoilleen tähän mennessä. Mä puin silkkisen yöpaidan päälle ohuen, shifonkikankaasta tehdyn aamutakin ja menin keittiöön.
"Vähä rasvaista pekonia ja kananmunia." Zayn sano hymyillen ja tarjoili mulle oman annokseni.
Olishan mun pitäny arvata, että Zaynin tuntien sen kokkaukset ei ollu mitään ihmeellisiä, mutta mä ehdottomasti arvostin jo tätä.
"Nyt oli mun vuoro kokata sulle." Zayn sano istuessaan mua vastapäätä pöytään.
Ruoka oli yllättävän hyvää ja mä uskoin jaksavani lounaaseen asti. Tärkeintä oli kuitenki saada viettää yks parhaista aamuista yhdessä Zaynin kanssa.
"Jos vaan sopii niin mä tavallaan lupasin jo pojille lähteä niiden kanssa aamu uinille." Zayn sano varovasti aamiaisen jälkeen.
"Älä turhaa pyytele lupaa. Tottakai sä voit mennä viettämään aikaa sun kavereiden kanssa." mä sanoin hyväksyen.
En mä voinu riistää Zayniltä mahdollisuutta kokea tätä matkaa myös yhdessä muun bändin kanssa.
"Mä en oo myöhään. Illalla mä lupaan olla kokonaan sun." Zayn sano lähtiessään hotellihuoneesta.
"Sopii mulle." mä sanoin hymyillen ja annoin Zaynille pienen lähtö suukon.
Oli itseasiassa ihan kiva saada viettää hetki ihan yksin. Mulla oli aikaa valmistautua ajelua varten ja ehkä käydä ostoksilla. Mä olin innoissani, mutta illalla mun oli kuitenki nostettava eiin myös asia, joka oli kaikessa tässä lomamatkan huumassa jääny käsittelemättä: miks Harry, Louis, Liam ja Niall oli täällä meidän kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti