Lento meni nopeasti heti sen jälkeen, kun me oltiin päätetty Zaynin kanssa sopia riitamme. Muut pojista pelleili tavalliseen tapaan ja mä tiesin, että Zayn halus varmasti lähteä mukaan, mutta tällä hetkellä meidän piti saada keskustella ihan kahdestaan. Se vaan oli hankalaa yrittää kertoa, kun menossa on taas yks tyypillinen ruokasota.
"Täältä tulee tomaatti ja se on mehukas." uhkaili Niall Harryä sen jälkeen kun oli itse saanut banaani murskaa naamalleen.
Ei ollut kovin vaikeaa arvata, että seuraavassa hetkessä Harryn naama oli täynnä tomaatista pursunnutta nestettä.
"Ruokasota!" huusi Louis ja heitti Liamia mandaariinilla.
Pojat pysy toki aina poikina, mutta ruokasota meni jo yli mun käsityksen.
"Nyt sä tiedät, että miltä meidän tavallinen päivä näyttää." Zayn sano.
"C'mon, salaisesti sä haluut mukaan." mä sanoin Zaynille kiusoittelevasti.
"Normaali päivänä joo." Zayn sano ja laitto kätensä mun olan yli.
Mä en tiedä miks, mutta mulle tuli heti turvallisempi ja varmempi olo Zaynin kosketuksesta.
"Mutta tänään mä oon sun kaa." Zayn sano ja katsoi mua suoraa silmiin.
Sen kuuleminen tuntu hyvältä. Ehkä tästä ei tullu sittenkään pelkkää poikien villiä reissua niin ku mä olin pelänny. Ehkä tilaa oli romanssillekki.
"Mennää ottamaan meidän huone." mä sanoin Zaynille hymyillen.
Me jatkettiin kävelemistä toisissamme kiinni kohti vastaanottoa. Muut tuli meidän perässä kun olivat saaneet kaiken sen sotkun siivottua.
"Hei! Huone kahdelle nimellä Malik." Zayn sano.
Vastaanottovirkailija katsoi tietokonne ruutua ja näpyttili sinne jotain.
"Teille oli siis varattuna sviitti?" kysyi virkailija.
"Kyllä." Zayn vastasi.
Zayn oli varannu meille sviitin? Se yhdistettynä siihen, että tällä matkalla oli mukana meidän lisäksi neljä muutakin ei oikein täsmänny. Oliko Zaynillä oikeasti mielessä business, vai romantiikka loma?
"Sviitti?!" mä sanoin kysyvästi.
"Niin. Mä ajattelin yllättää sut." Zayn sano hymyillen.
"No sen sä kyllä teit!" mä sanoin innostuneena.
Oli edelleen fakta, ettei Zaynin kanssa kyllästyny koskaan.
"Me mennään jo edeltä. Tavataan sitte myöhemmin!" Zayn huikkasi muille pojille.
Ne hymyili ja nyökytteli hyväksyvästi takaisin. Meidät saatettiin huoneeseen, joka oli korkeimassa kerroksessa. Mä vaan odotin, että minkälainen näkymä siellä on. Olis mahtavaa saada nähdä joka aamu ikkunasta kimmeltävää vettä ja maisema, jossa sielu todella lepää.
"Tässä on huoneenne. Toivottavasti viihdytte hotellissamme." virkailija sanoi antaessaan avaimen Zaynille.
"Kiitos, tulemme varmasti viihtymään." Zayn sano kohteliaasti.
Jo pelkkä ovi oli hieno: kultainen oven kahva, kimaltelevia koristeita ja selvästi taiteilijan tekemä seinämaalaus koristi lähes koko käytävää.
"Ooks sä valmis?" Zayn kysy hymyillen näyttäen avaimia.
"Joo, en malta oottaa, että me päästää alottamaan tää loma." mä vastasin hymyillen ja menin lähemmäs suudellakseni Zayniä.
Kuitenkin mun aikeet keskeytti viime hetkellä neljä hyvin tuttua poikaa, jotka tulivat juuri rymistellen ylös.
"Hankikkaa huone." sano Louis vitsaillen.
"Just ollaan menossa itseasiassa sisään." Zayn vastas iloisesti, samalla kuitenki kattoen mua, eikä Louisia.
Vaikka Zaynin ystävät oli sille tärkeitä niin se näytti taas, että se välittää mustaki.
"Nähtävästi. Ei me sitten häiritä enempää, koska mä näin jo hotellin uima-altaan ja se suorastaan huutaa tykinkuula hyppyä." sanoi Louis hymyillen veikeästi.
"Pitäkää hauskaa. Mä saatan liittyä seuraan myöhemmin." Zayn sano naurahtaen.
"Toki! Pitäähän meitä olla jonkun vahtimassa!" Louis sano vitsaillen ja lähti etsimään huonettaan.
Me jäätiin Zaynin kanssa uudestaan kahden käytävään.
"Mihin me jäätiinkään?" Zayn kysy hymyillen.
"No enpä tiedä." mä vastasin leikitellen.
Sitten me saatiin kunnon suudelma. Just sellanen pitkä, jonka ei halua koskaan loppuvan. Oli hassua kuinka siinä tuntu olevan enemmän intohimoa, kuin sillon ku me oltiin alettu vasta seurustella.
"Muistaks sä vielä meidän ensisuudelman?" mä kysyin Zayniltä kiusoitellen.
"Kyllä mä sen muistan. Miten mä voisin unohtaa, että kuinka mun huulet tärisi niin, että koko jutusta ei meinannu tulla yhtään mitään." Zayn sano nauraen.
Mä nauroin kans. Se toki oli aika hirveää, mutta nyt me oltiin jo niin luonnollisia toistemme seurassa, ettei mitään vastaavaa oo tapahtunu sen koommin.
"Jos me nyt päästäs viimein purkamaan tavarat." Zayn sano hymyillen ja avasi oven meidän sviittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti