True love ~Osa 2~

Mä olin jo innoissani ostamassa uutta uimapukua venetsiaa varten. Se loma tuli niin hyvään saumaan: meidän kummanki nimittäin piti saada vetää henkeä. Enkä mä toivottavasti ollu kovin väärässä toivoessani, että romantiikka oli yks matkan teemoista. En etes muista millon me oltas viimeksi Zaynin kanssa saatu vaan olla ja nauttia toistemme seurasta.

Kaiken lisäks tästä tulee meidän ensimmäinen matka yhdessä. Ennen ei tullu kysymykseenkään, että meillä olis riittäny aikaa, tai mahdollisuuksia lähteä lähi kaupunkia pidemmälle. Mä toivon, että tää tulee helpottamaan edes vähän sitä iskua, joka tulee sinä päivänä ku Zayn lähtee. Oi hankalaa hyvästellä Zayn edes päiväksi, saatika sitten moneksi kuukaudeksi.

Kampaamo kyllä pärjää ilman mua, sitä paitsi mulla on jo paljon pitämätöntä lomaa kertyneenä. Nyt medän aika korjata se, mikä meidän suhteessa eiehkä toiminu: me ei keskitytty tarpeeksi meidän suhteeseen. Se oli asia, joka oli vaivannu mua jo pitemmän aikaa, mutta en halunnu huolestuttaa Zayniä turhaa. Se ei kaivannu yhtään enempää stressiä.

Ostoksilla käynti tuntu vapauttavalta pitkästä aikaa. Enhän mä nyt voinu samoilla vanhoilla kuluneilla ryysyillä lähteä. Mä halusin näyttää hyvältä, varsinkin sillon jos me mennään illalliselle hienoon ravintolaan. Zaynin aseman takia me ei kuitenkaan voitas mennä ihan minne vaan: paparazzit löytää varmasti suosituimpiin paikkoihin.

Väite siitä, että jaksaa paremmin ku on mitä odottaa piti todellakin paikkaansa. Ilmapiiri kotona oli paljon parempi ja Zaynkään ei ollut puoliksikaan niin kireä, kuin yleensä. Lomaan laskettiin päiviä ja valmistelut oli jo hyvällä mallilla. Mä tottakai olin vielä Zayniäkin innokkaampi, mutta kai se oli odotettavissa.

Mä odotin taas eräänä päivänä Zayniä kotiin, jotta mä voisin esitellä ostoksia.

"Tervetuloa!" mä tervehdin pirteästi.

Heti kun ovi aukesi mä menin suoraa Zaynin luokse, antaen tervehdys suukon ja asetin kukan Zaynin korvantaakse.

"Mistäs nyt tuulee?" Zayn kysy.

Mä suutelin Zayniä vielä toisen kerran ennen ku vastasin.

"Venetsiasta." mä vatasin hymyillen ja edelleen kädet Zynin niskan takana.

"Eli mä tulkitsen sen niin, että sä oot käyny ostoksilla." Zayn sano hymyilen.

"Kyllä vain." mä sanoin.

"Näytäthän sitten toki mullekki, että mitä mä saan katella venetsiassa?" Zayn kysy kiusoitellen.

"Kysytki vielä." mä vastasin ja lähdin ostoskassien luo.

Otin esiin ensimmäisenä uudet bikinit. Lopulta siirryin kohti muita hankintoja, kuten ouita shifonki ola huiveja, kimaltelevia sandaaleja ja illallis mekkoa kohti.

"Mitä pidät?" mä kysyin lopuksi.

"Kaikki ne näytti aivanhenkeäsalpaavan upeilta." Zayn sano, ottean mua kiinni vyöräröltä.

Me keinuttiin siinä hetki, ihan rauhassa, kunnes Zayn rikkoi hiljaisuuden.

"On niin mahtavaa, että sä oot niin innoissas tästä." Zayn sano.

"Tottakai oon. Tästähän tulee meidän eka yhteinen matka." mä sanoin ja pyöritin sormissani yhtä Zaynin hiussuortuvaa.

Zayn hymyili. Mä tiesin, että seki odotti pääsevänsä viettämään aikaa mun kanssa kodin ulkopuolella.

"Vaan me kaks." mä sanoin, katsoen Zayniä suoraa silmiin.

"Niin, vaan me kaks." Zayn vatas hetken kuluttua.

Mä olin kuulevinani pientä epävarmuutta Zaynin äänessä. Oliko jotain mitä mä en tienny, tai huomannu kysyä? Tuskin se oli mitään vakavaa. Mä en aikonu vaivata sillä mun päätä tän enempää.

"Jotta me päästäs virittäytymään tunnelmaan niinmä tilasin meille italialaisesta pizzat." mä kerroin, kun ovikello yllättäen soi.

"Ja juuri sopivasti, sillä mulla on valtava nälkä." Zayn sano.

Mä hymyilin Zaynille ja menin avaamaan oven.

"Onhan se varmasti..." Zayn aloitti.

"Pepperoni, ananas, katkarapu rapealla ja ohuella pohjalla. On. Just niin ku sä sitä tykkäät, unohtamatta extra juustoa." mä päätin lauseen.

"Miten sä muistat vielä sen?" Zayn kysy naurahtaen.

"Koska sitä sä tilasit meidän ensi treffeillä, enkä mä unohda sitä koskaan." mä kerroin.

Se oli ollu yks mun elämän parhaista päivistä, kun Zayn oli viimein rohkaistunu pyytämään mua treffeille. Zaynin seurassa pizza maistu sinä iltana paremmalta ku koskaan. Sen olemuksesta näki kyllä, että kuinka sitä sillon jännitti. Mä pidin sitä kuitenki ainoastaan söpönä. Mä muistan kyllä ne hionneet kädet, jotka koski mua hellästi.

"Älä ota tätä pahalla, mutta tää voittaa makaroonilaatikon koska vaan." Zayn sano suu täynnä pizzaa.

Mä vaan nauroin. Kyllä mä tiesin, ettei ollu mitään parempaa ku meidän yhteiset pizza hetket.

"Meille!" mä sanoin ja kohitin lasin.

"Meille!" Zayn toisti ja me kilistettiin.

Mä katoin Zayniä ja osaltaan musta tuntu täsmälleen samalta ku meidän ensitreffeillä. Mun tunteet Zayniä kohtaan ei ollu kadonnu mihinkään vuosien varrella: pikemminki ainoastaan syventyny.