A romantic valentinesday story ~Osa 2~

Menimme Harryn kanssa kävelemään pitkin katua ja hän näytti minulle seinälle ripustetun taulun, jossa oli mitä kauneimpia adjektiiveja. "Ne kaikki kuvaavat sua kulta. Tykkääks siitä?" Hän sanoi. Olin pitkään sanattomana. "Harry, en vain pidä siitä: Rakastan sitä!" Sain kuitenkin sanotuksi. "Zayn teki sen ku pyysin" Jotenkin arvasin, ettei Harry olisi tehnyt sitä itse. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään väliä: Ajatus oli kaikista tärkein. Kävelimme käsi kädessä jonkin aikaa, kunnes mieleeni tuli ajatus: "Tuntuu pahalta jättää äiti yksin näin pitkäksi aikaa, kun ollaan poissa."sanoin. "Älä huoli, kyl sä tapaat sen sitte illalla." Harry vastasi salaperäisesti. Hä?! Mitäköhän se on oikein suunnitellu, jos äitiki tulee?! En kuitenkaan ehtinyt pohtia asiaa pitemmälle, kun puhelimeni soi.

Soittaja oli kukapas  muu, kuin parasystäväni Vera

"Haloo?"

"Sophie, tuu äkkiä! Tää on hätätilanne! Pliis! Tiiän, että oot Harryn kanssa,mut tää on tärkeetä!"

"Vera! Jos sulla on oikeesti hätä ni tottakai mä tuun. Nähään kohta!"

Katkaisin puhelun

"Anteeks, mut Vera soitti ja sillä on ilmeisesti joku hengenhätä, joten mun pitää mennä." sanoin Harrylle

"Ei se mitään, oikeesti. Munki olis tarkotus tavata pojat. Mene jo!"

Suutelimme hyvästiksi ja kiiruhdin niin nopeasti, kuin pystyin Veran talolle. Koputin oveen kuin viimeistä päivää. Vera avasi oven ja näytti olevan aivan kunnossa. Sitten hän alkoi nauraa.

"Mikä tässä muka on nyt niin hauskaa?! Mä tulin tänne henkihieverissä ja sä vaan naurat! Tajuutko, et mulla ja Harrylla oli treffit?!"

"Tiesin kyllä et oot Harryn kanssa. Siks pyysinki sut tänne, et voidaan lähteä ostoksille. Sä tarviit uuden mekon illaksi" Vera sanoi virnistäen.

"Voi herran jestas!" oli ainoa, mitä pystyin sanomaan tässä tilanteessa.

No, pakko kai se oli lähteä Veran mukaan, kun kerta tänn tulin ja Harrykin on viettämässä aikaa poikien kanssa.

A romantic valentinesday story ~Osa 1~

Olen Sophie ja kyllä: olen se onnekas, joka saa kutsua itseään Harry Stylesin tyttöystäväksi. Tänään on ystävänpäivä ja Harry on varmasti suunnitellut jotain romanttista: pitää vain odottaa, että mitä se on. Päivä oli kuitenki vasta alkanut ja oloni oli mitä vahtavin: Parempaa en oikeastaan olisi edes osannut toivoakkaan. Havahduin ajatuksistani, kun äitini huusi alakerrasta: "Sophie- kulta, tulisitko alakertaan! Sulle on vieras!"

Harrykö? Jo näin aikasin? En ollut ehtinyt edes pukeutua! Kiirehdin nopeasti alakertaan. Harry odottikin minua siellä näyttäen erittäin komealta uudessa puvussaan. "Hei kulta" Hän sanoi ihanalla, syvällä äänellään, jota rakastin. "Miks et oo vielä pukeutunu?" Harry ihmetteli. "Koska kello on vasta puoli yheksän, tyhmä. Oot aivan liian ajoissa." Vastasin suloisimmalla äänellä, jonka sain aikaan.

"Puehan päälle niin lähetään. Meillä on vaikka kuinka paljon juttuja tehtävänä tänään." Hän sanoi hiukan salaperäisyyttä äänessään. En malttanut odottaa saada selville kaiken, mitä Harry oli oikein suunnitellut. Puin nopeasti päälleni parhaat vaatteet mitkä omistin ja kiirehdin takaisin. Hyvästelimme äidin ja lähdimme ulos ovesta.

Kun pääsemme pihalle, Harry antoi minulle kauniin punaisen ruusun ja sanoi:"Päivän eka yllätys ja paljon muuta on vielä tulossa." Kiitin tottakai. Tajusin hänen silmiin katsoessani, että todella rakastin tätä miestä. Minulla oli maailman paras poikaystävä, enkä vaihtaisi häntä mihinkään. Hän oli kertakaikkiaan täydellinen ja sellainen, joka todella tiesi miten yllättää tyttö romanttisesti ja vielä sponttaanilla tavalla.

Hei kaikille! :) Tein sitte sen 1D fanfic blogin, jonka alottamista oon funtsinu jo kauan aikaa :D Kohta lähtee eka tarina käyntiin ;) Toivottavasti tykkäätte mun jutuista ja teen parhaani :D